Olen onnellinen

Sitä onnellisuuden, kiitollisuuden, iloisuuden, rakkauden ja hymyilyn määrää. Mä oon oikeesti onnellinen. Ja siihen on miljoona syytä. Ensinnäki toi ripari, jolla olin isosena, mutta siitä tulee juttua sitten kunhan saan riparilaisten ahkerasti kuvaamat yli 4000 kuvaa katottua läpi ja muokkailtua yms :D Ja tänää oli konffiskin sitten, en jaksanu raahaa kameraa siellä mukana, mutta ihanaa oli ♥ Toisekseen oon onnellinen, koska mulla on pitkästä aikaa aidosti ihania ihmisiä ympärilläni joihin voin luottaa. Kolmanneks, mun polvi alkaa olla jo paranemaan päin ja kävin tänää lenkillä. Neljänneks, mulla on hyvää musaa... Viidenneks ei enää oo ysiseetä.

Mutta jos ruvetaan käymään näitä asioita aikajärjestyksessä läpi niin oon helpottunu siitä että peruskoulu on ohi. Ei mulla oo mitää koulua vastaan ja lukiossahan sitä saa sitte taas syksyllä jatkaa, eikä siinä mitää. Tykkään kyllä oppia uutta. Mutta ihan jos rehellisiä ollaan niin kevätjuhlan jälkeen itketti, koska olin helpottunut siitä ettei tarvii olla enää joidenkin tiettyjen kanssa missään tekemisissä. Kukaan ei velvota mua puhumaan niille tai tulemaan niiden kanssa toimeen. En oo edes törmänny niihin tuolla kylillä tai missään kevätjuhlan jälkeen jee ! ♥ ei vaan, olihan siellä mulla pari ihanaista naista joita tulee ihan ikäväkin jos ne lähtee ties minne petäjäveelle ja näi mutta ei se mitää.... :D

Ja toi polvi oikeesti. En oo kuukauteen päässy urheileen mitää, joutunu istuu vaa ja pyytää muita auttaa koko aja ja pikkuse rupes jo pännii. Mutta torstaina leikattiin ja eilen jo luovuin kepeistä ja tänään kävin ekaa kertaa lenkillä. Juoksin pätkän ja kävelin sit loput. Joku 1.6 kilsaa toi taitaa olla toi pururatalenkki tossa. Voi tulla vaikee yö nukahtaa kipujen kanssa mutta mä sit makaan sängyssä ja hymyilen kattoon kun oon niin onnellinen :D Ai nii ja tuolla sairaalassa on muute sellane ihana peitto joho puhalletaan kuumaa ilmaa tarviin sellasen kotiinki ku aina palelen... :D