Another day at the ice-cream stand

Mää ajattelin tähän väliin näppäillä muutaman sanasen mun duunistani. En muista, oonko tänne blogin puolelle edes maininnut, missä olen töissä, mutta jos olen jo sen kertonut niin tässä vielä kertauksena :D Olen siis tehnyt työsopimuksen paikallisen ravintolayrittäjän kanssa, pääasiassa työskentelen kumminkin ravintolan ulkopuolella pienessä, suloisessa, puisessa (en siis missään muovisessa pingviinihöskässä) kopissa myymässä jätskiä :) Ravintola sijaitsee vanhassa myllyssä ja koko paikka on muutenkin jo niin idyllinen, sitten siellä on vielä ihania kukkia & vaaaaaanhoja maitotonkkia ja kaikkee muuta vanhaa & kaunista, joten tuolla on kyllä kiva olla töissä. Teen hommia vähän vaihtelevasti & joustavasti, esimerkiks tänään mulla on tiskivuoro, enkä menekään jäätelökoppiin. Pääosin teen töitä 4-5 tuntia päivässä ja 0-7 päivää viikossa :D

Kameraa en oo raahannut töissä mukana, joten saatte tyytyö rupisiin sexcover kuviin, joita oon tylsinä hetkinä ihan teitä varten napsinut :) Toi on mun työn ainut ärsyttävä puoli, kun tulee tollasia toimeettomia "hetkiä", jotka välillä venyy tuntiin tai melkein puoleentoista tuntiin... Kyllä siinä ihmisiä kulkee ohi ja mä niitä tervehdin & houkuttelen jäätelölle, mutta ei kukaan tuu ja sit mä vaan istun siinä pöytätuulettimen kanssa :D Äitee on käskenyt mun kelata sen asian niin, että tosi jees kun palkka juoksee istumisesta. Onhan se toki iha jees, mutta kyllä mä tykkäisin duunista jossa saa oikeesti tehä töitä. Jostakusta toisesta tää vois olla ihan loistojuttu, mutta mä en vaan oo sellane ihminen :D Mä tykkään siivota siellä ja kääriä servettejä vohveleiden ympärille ja tehä jätskipalloja ja pestä jätskikauhoja ja kantaa tavaroita ravintolasta koppiin ja toisin päin.

Mutta en mä halua valittaa tästä duunista. Mulla on ihan kivaa, työkaverit on tosi kivoja, vaikka mä niitä näänkin lähinnä tauoilla. Ja tauoista puheen ollen, saan jokaisena duunipäivänä syödä ilmasiks ton ravintolan ihan mahtavia ruokia! Lisäks mä tapaan tuolla päivän aikana paljon ihmisiä, joiden kanssa on kiva jutella. Hauskinta on aina se, kun joku tuttu sattuu tuleen jätskiostoksille :) Ja saanhan mä itsekin aina välillä pienen mansikkasorbetin syödä :3 Ja on meinaan hyvää!

Ja onhan toi nyt hauskaa hommaa, tai ainakin mä teen siitä hauskaa :D En oo mitään yltiösuuria mokia ainakaan toistaseks tehnyt, mutta huono matikkapää nolottaa aika monessa tilanteessa :D Melkeen aina ku lasken vaihtorahoja takasin asiakkaalle, asiakas juttelee mulle jotain ja mä meen sekasin laskuissani ja siinä menee ikuisuus ! Onneks kaikki on ollu kärsivällisiä mun kanssa :D Oon muutenkin hidas laskemaan ja vaikka mulla on laskinkin apuna niin aina ei vaan voi onnistua... Eikä se oo ainut juttu mikä nolottaa, sillä kun asiakkaat kyselee että mistä ne pääsis noihin taidemuseoihin & -näyttelyihin mitä täällä on niin en ikinä osaa auttaa :D En mä niissä oo käyny muutaku koulun kanssa ja näin, en mä voi tietää kaikkee. Nolottaa myöntää olevansa paikkakuntalainen, joka ei osaa neuvoo missä täällä on mitään. Mutta mä en oikeesti oo hyvä tollasissakaan, eksyn suurinpiirtein matkalla koulusta kotiin, vaikka oon sen reitin kulkenu aika moneen otteeseen... Joo ja kerran, kun olin ojentamassa jäätelötötteröä asiakkaalle, onnistuin kaatamaan sen syliini :D ! Tiedän olevani lahjakas :) Ja yhtenä päivänä jätskiä vailla oli porukka, jossa lapset puhu ruotsia. Aikuisten kanssa pystyin asioimaan onneks suomeks, koska mä menin ihan lukkoon, kun kuulin, että ne puhu ruotsia. Mä olisin osannut käydä sen keskustelun niiden lasten kanssa, että mitä ne haluaa ja iso pallo vai pieni ja haluuko kastiketta yms yms, mutta mä vaan panikoin enkä osannu sanoo edes ole hyvä ruotsiks ku annoin ne jädet niille :D Kyllä nolotti ! Ja samantien, kun ne siitä lähti, niin kaikki muistu mieleen, että tack so mycket ja jättebra jobbet !